By Hanna 
Liisa Mäkikankaan murhatapaus on yksi Suomen tunnetuimmista selvittämättömistä rikoksista. Se on koskettanut suomalaisia jo lähes kolmen vuosikymmenen ajan ja herättänyt jatkuvaa kiinnostusta niin mediassa kuin kansalaisten keskuudessa. Tapaus yhdistää henkilökohtaisen tragedian, monimutkaisen rikostutkinnan ja toivon siitä, että totuus voi vielä jonain päivänä selvitä. Tämä artikkeli perustuu aiemmin esitettyihin, vahvistettuihin tietoihin eikä sisällä uutta tutkimusta.
Kuka oli Liisa Mäkikangas
Liisa Mäkikangas oli 39-vuotias nainen, joka asui Vääksyssä Asikkalassa. Hän oli kotoisin Haapavedeltä ja tunnettiin tuttavapiirissään sosiaalisena ja lämminhenkisenä ihmisenä. Liisa työskenteli tarjoilijana ja eli ulospäin tavallista arkea, mutta hänen elämäänsä varjostivat raskaat kokemukset.
Vuonna 1995 Liisa joutui kohtaamaan suuren henkilökohtaisen tragedian, kun hänen 14-vuotias poikansa kuoli liikenneonnettomuudessa. Menetys vaikutti syvästi hänen elämäänsä ja mielialaansa. Läheisten mukaan suru näkyi arjessa, mutta Liisa pyrki jatkamaan elämäänsä parhaansa mukaan.
Kaksoiselämä ja salattu arki
Liisan elämä ei rajoittunut vain hänen julkiseen työhönsä tarjoilijana. Hänellä oli myös salattu puoli, joka tuli ilmi vasta murhatutkinnan yhteydessä. Liisa toimi puhelinseksilinjoilla ja tapasi osaa asiakkaistaan henkilökohtaisesti. Hänellä oli käytössään kaksi asuntoa, toinen Vääksyssä ja toinen Lahdessa, joita hän käytti tapaamisiin.
Poikkeuksellista oli se, että Liisa piti tarkkaa kirjaa asiakkaistaan. Hän merkitsi ylös nimiä, puhelinnumeroita ja jopa ajoneuvojen rekisterinumeroita. Näihin muistiinpanoihin kertyi vuosien aikana satojen miesten tiedot. Myöhemmin tästä kirjanpidosta tuli yksi keskeinen osa poliisitutkintaa.
Murhapäivä ja tapahtumien kulku
Liisa nähtiin viimeisen kerran elossa 4. lokakuuta 1995. Hänen ystävänsä oli vieraillut asunnolla ja poistunut iltapäivällä. Seuraavana päivänä, 5. lokakuuta, Liisa löydettiin kuolleena omasta kodistaan Vääksyssä.
Hänet oli kuristettu, ja ruumis löytyi sängystä. Asunnossa ei ollut merkkejä murtautumisesta tai laajasta väkivallasta, mikä jo varhaisessa vaiheessa viittasi siihen, että tekijä oli henkilö, jonka Liisa tunsi tai jonka hän oli päästänyt sisään vapaaehtoisesti. Tapahtumapaikka viittasi siihen, että murha oli tapahtunut nopeasti ja ilman ulkopuolista hälinää.
Poliisitutkinta ja epäiltyjen määrä
Murhatutkinta käynnistyi laajana heti rikoksen jälkeen. Poliisi kävi läpi Liisan ihmissuhteita, työympäristöä ja asiakaslistoja. Hänen muistiinpanonsa johtivat satoihin kuulusteluihin, kun poliisi yritti selvittää, kuka viimeksi tapasi Liisan ja kenellä olisi voinut olla motiivi tekoon.
Tutkinnan aikana esiin nousi useita epäiltyjä, mutta ketään ei pystytty yhdistämään rikokseen riittävän vahvoilla todisteilla. Osa epäillyistä pystyttiin sulkemaan pois alibien tai DNA-näytteiden perusteella. Tapauksesta tuli vuosien mittaan yksi Suomen vaativimmista selvittämättömistä murhista.
DNA-todisteet ja uudet menetelmät
DNA-todisteet ovat olleet keskeisessä roolissa Liisa Mäkikankaan murhatutkinnassa. Rikokselta löytyi DNA-jälkiä, joita on vuosien aikana verrattu satojen miesten näytteisiin. Täsmällistä osumaa ei kuitenkaan ole saatu.
Keskusrikospoliisi on jatkanut tapauksen tutkimista vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Tutkinnassa on hyödynnetty uusia ja poikkeuksellisia DNA-menetelmiä, joiden avulla näytteitä voidaan verrata aiempaa laajempiin aineistoihin. Tavoitteena on joko tunnistaa tekijä tai sulkea pois viimeisetkin epäilyt.
Miksi tapaus on yhä ratkaisematta
Liisa Mäkikankaan murha on jäänyt ratkaisematta useista syistä. Rikoksesta ei ole silminnäkijöitä, eikä tapahtumapaikalta löytynyt selkeää fyysistä näyttöä, joka suoraan osoittaisi tekijän. Lisäksi monet tapaukseen liittyvät henkilöt ovat vuosien varrella kadonneet viranomaisten ulottumattomiin tai menehtyneet.
Ajan kuluminen on myös vaikeuttanut tutkintaa. Muistot hämärtyvät, todisteet vanhenevat ja osa aineistosta on voinut kadota. Tästä huolimatta tapausta ei ole koskaan virallisesti suljettu, ja se on yhä avoinna.
Median ja podcastien vaikutus
Viime vuosina Liisa Mäkikankaan tapaus on noussut uudelleen esiin median ja rikospodcastien ansiosta. Erityisesti tapausta käsitellyt podcast on herättänyt uutta keskustelua ja tuonut esiin yksityiskohtia Liisan elämästä ja tutkinnan kulusta.
Julkinen huomio on lisännyt painetta viranomaisille ja pitänyt tapauksen elossa kansalaisten mielissä. Samalla se on muistuttanut siitä, että ratkaisemattomat rikokset eivät unohdu, vaikka vuosia kuluisi.
Merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle
Liisa Mäkikankaan murhatapaus on jättänyt pysyvän jäljen suomalaiseen rikoshistoriaan. Se on esimerkki siitä, kuinka monimutkainen ja vaikea yksittäinen henkirikos voi olla, vaikka tutkintaan käytettäisiin valtavasti resursseja. Tapaus on myös vaikuttanut siihen, miten Suomessa suhtaudutaan DNA-todisteisiin ja vanhojen rikosten uudelleentutkintaan.
Monille suomalaisille Liisan tarina on ennen kaikkea muistutus uhrista, jonka oikeus ei ole vielä toteutunut. Se herättää kysymyksiä oikeudenmukaisuudesta, tutkinnan rajoista ja siitä, kuinka tärkeää on jatkaa selvittämättömien rikosten tutkimista.
Yhteenveto
Liisa Mäkikankaan murha on yhä avoin haava suomalaisessa rikoshistoriassa. Uhrin elämä, murhan olosuhteet ja pitkä tutkinta muodostavat kokonaisuuden, joka koskettaa ja puhuttaa edelleen. Vaikka tekijää ei ole vielä saatu vastuuseen, nykyaikaiset tutkintamenetelmät antavat toivoa siitä, että totuus voi vielä jonain päivänä paljastua. Sillä välin Liisan tapaus elää muistutuksena siitä, että jokainen ratkaisematon murha ansaitsee tulla selvitetyksi.