By Hanna 
1980-luvun puoliväli muistetaan Suomessa useista värikkäistä tapahtumista, mutta harva on jäänyt kansan mieleen yhtä vahvasti kuin Raivo Roosnan ja hänen rikoskumppaninsa Aleks Lepajõen tarina. Heidän nimensä nousivat otsikoihin keväällä 1985, kun Helsingissä toteutettiin näyttäviä ja tarkkaan suunniteltuja ryöstöjä, joita seurasi dramaattinen tutkinta, oikeudenkäynti ja myöhempi kulttuurinen perintö.
Tausta ja loikkaus Virosta
Raivo Roosna syntyi 31. lokakuuta 1963 Neuvosto-Virossa. Elämä rautaesiripun takana ei tarjonnut nuorille paljon mahdollisuuksia, ja niinpä Roosna ja Aleks Lepajõe päättivät tehdä rohkean ratkaisun. Talvella 1984 he lähtivät kumiveneellä vaaralliselle matkalle kohti Suomea yhdessä kahden muun nuorukaisen kanssa. Loikkaus onnistui, ja pian he hakeutuivat Ruotsiin turvapaikan toivossa.
Vaikka pako toi vapautta, sen jälkeinen elämä ei mennyt suunnitelmien mukaan. Jo seuraavana vuonna kaksikon nimet nousivat lehtien etusivuille aivan toisenlaisessa valossa.
Helsingin kohut ryöstöt vuonna 1985
Huhtikuussa 1985 Helsinki joutui todistamaan kahta historiallista rikosta. Ensimmäinen tapahtui 17. huhtikuuta, kun Roosna ja Lepajõe iskivät arvostettuun Tillanderin kultasepänliikkeeseen Aleksanterinkadulla. Ryöstö suoritettiin ammattimaisella otteella: ryöstäjät olivat siisteissä vaatteissa, aseistautuneita ja toimivat nopeasti. Saaliiksi he saivat arviolta 1,4 miljoonan markan arvosta kelloja ja koruja.
Seuraavana päivänä sama parivaljakko kohdisti katseensa Helsingin Osakepankin Käpylän konttoriin. Ryöstö eteni samalla kaavalla: aseella uhkaaminen, varoituslaukaukset ja nopea pako. Saalis jäi kuitenkin huomattavasti pienemmäksi, noin 150 000 markan verran.
Ryöstöt herättivät valtavaa huomiota mediassa, sillä Suomessa ei oltu totuttu näin näyttäviin ja uhkarohkeisiin rikoksiin.
Poliisin tutkinta ja oikeudenkäynti
Poliisi onnistui ripeällä toiminnallaan jäljittämään rikolliset. Jo 19. huhtikuuta 1985 Roosna ja Lepajõe pidätettiin heidän piilopaikastaan. Vastaanotto oli yllättävän rauhallinen – aseistautuneet miehet antautuivat ilman vastarintaa.
Oikeusprosessi eteni nopeasti. Roosna tuomittiin lähes kahdeksan vuoden vankeuteen, tarkalleen seitsemäksi vuodeksi ja yhdentoista kuukaudeksi. Lisäksi hänelle määrättiin lähes 800 000 markan korvaukset. Myös Lepajõe sai vastaavan tuomion.
Kysymys, joka jäi elämään vielä vuosikymmeniksi, oli Tillanderin ryöstösaaliin kohtalo. Vain osa koruista löytyi, ja suurin osa jäi kadoksiin. Myöhemmissä muistelmissaan Lepajõe vihjasi, että osa saaliista oli kätketty ullakolle, mutta joku muu ehti viedä sen ennen poliisin löytöä.
Elämä tuomion jälkeen
Aleks Lepajõe vapautui vankilasta vuonna 1989 ja aloitti uuden elämän Virossa ravintoloitsijana, tv-esiintyjänä ja lasten koripallovalmentajana. Hänen tarinansa sai jopa humoristisia sävyjä, kun hänen kokemuksensa päätyivät osaksi virolaista populaarikulttuuria.
Raivo Roosna puolestaan teki merkittävämmän muutoksen. Hän vaihtoi nimensä Daniel Ladioniksi ja palasi Ruotsista Viroon vuonna 1998. Uusi identiteetti oli yritys jättää mennyt elämä taakse, mutta hänen nimensä jäi ikuisesti rikoshistoriaan.
Yhteenveto
Raivo Roosna oli mies, joka nousi kuuluisuuteen aivan vääristä syistä. Hänen ja Aleks Lepajõen loikkaus Virosta päättyi näyttäviin ryöstöihin, joiden jälkiseuraukset näkyivät niin oikeussaleissa kuin populaarikulttuurissa. Roosnan tarina kuvastaa paitsi yksilön rohkeutta ja riskinottoa, myös sitä, miten rikoksista voi jäädä pitkä varjo koko kansakunnan muistiin.