By Hanna 
Suomalaisia on kohdannut surullinen uutinen: Pekka Hartonen on kuollut. Hän menehtyi 78 vuoden iässä itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2025 sairaalassa. Tieto kosketti monia, sillä Hartonen oli vuosikymmenten ajan tuttu ja pidetty muusikko, jonka lämmin esiintyminen jäi ihmisten mieleen.
Hartonen tunnettiin erityisesti Solistiyhtye Suomesta ja Korsuorkesterista. Hän oli muusikko, joka toi ihmisille iloa, tanssia ja yhteisiä hetkiä ympäri Suomen. Hänen laulunsa ja soittonsa olivat osa monen lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta.
Lapsuus ja nuoruus Heinolassa
Pekka Hartonen syntyi Heinolassa vuonna 1947. Musiikki tuli hänen elämäänsä jo varhain. Nuorena hän esiintyi erilaisissa paikallisissa yhtyeissä ja huomasi nopeasti, että lavalla oleminen tuntui omalta. Hartonen oli lahjakas ja oppi helposti uusia asioita, ja se näkyi hänen monipuolisena muusikkoutena.
Myöhemmin hän opiskeli musiikkia Jyväskylän yliopistossa. Opinnot ja keikkailu kulkivat käsi kädessä, ja vähitellen hänestä kasvoi ammattimuusikko.
Solistiyhtye Suomi toi suuren suosion
1980-luvun alussa Hartonen oli mukana perustamassa Solistiyhtye Suomea. Yhtyeestä kasvoi nopeasti yksi Suomen suosituimmista tanssikokoonpanoista. Heidän musiikkinsa oli nostalgista, lämminhenkistä ja mukaansa tempaavaa. Hartonen oli yhtyeen kantavia voimia: hän lauloi, soitti ja toi lavalle oman rennon ja humoristisen otteensa.
Solistiyhtye Suomi kiersi vuosien ajan täysille tanssilavoille. Moni suomalainen muistaa edelleen Hartosen hymyilevän lavalla ja rytmin, joka sai ihmiset liikkeelle.
Uusi alku Korsuorkesterissa
Kun Solistiyhtye Suomi lopetti, Hartonen jatkoi uraansa Korsuorkesterissa. Yhtye esitti sota-ajan lauluja ja viihdytysjoukkojen hengessä tehtyjä esityksiä. Lavalla nähtiin tarinoita, asuja ja tunnelmaa, joka vei yleisön vuosikymmenten taakse.
Hartosen ääni sopi tähän tyyliin loistavasti. Hän osasi kertoa lauluilla ja esiintymisellään tarinoita, jotka herättivät tunteita ja muistoja.
Soolotuotanto ja paluu keikoille
Hartonen teki myös omaa musiikkia. Hänen sooloalbuminsa Joutomies julkaistiin vuonna 1993, ja se toi esiin hänen herkemmän ja tarinallisen puolensa. Myöhemmin 2010-luvulla hän palasi jälleen lavoille Sawotta-yhtyeen kanssa. Paluu oli faneille iloinen yllätys, ja Hartonen osoitti, että musiikki oli yhä tärkeä osa hänen elämäänsä.
Säveltäjä, jonka kappaleet elävät edelleen
Hartonen ei ollut vain esiintyjä, vaan myös arvostettu säveltäjä. Hän teki noin 300 kappaletta ja kirjoitti musiikkia monille tunnetuille suomalaisille artisteille. Hänen kappaleitaan on kuultu radiossa, tanssilavoilla ja konserteissa ympäri maan. Hänelle myönnettiin myös elämäntyöpalkinto tunnustuksena hänen suuresta panoksestaan suomalaiselle viihdemusiikille.
Sairaus pysäytti, mutta ei vienyt rakkautta musiikkiin
Vuonna 2005 Hartosen elämä muuttui, kun sydänleikkaus johti aivoinfarktiin. Se aiheutti väliaikaisen halvauksen ja vei häneltä soittotaidon. Hän joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle, mikä oli suuri muutos miehelle, joka oli ollut lavalla koko elämänsä.
Silti Hartonen ei luovuttanut. Hän kuntoutui vuosia ja onnistui palaamaan esiintymislavoille vuonna 2012. Se oli osoitus hänen sitkeydestään ja vahvasta rakkaudestaan musiikkiin.
Perhe ja henkilökohtainen elämä
Hartonen asui suurimman osan aikuisuudestaan Kirkkonummella vaimonsa Anun kanssa. Heidän liittonsa kesti vuosikymmeniä ja oli hänelle tärkeä tuki. Aiemmassa avioliitossaan Seija Simolan kanssa hänelle syntyi poika Nico, josta tuli myöhemmin metalliyhtye Godsplaguen laulaja.
Hartonen oli ystävällinen, rauhallinen ja maanläheinen henkilö, jonka läsnäolo teki vaikutuksen niin yleisöön kuin kollegoihinkin.
Pekka hartonen on kuollut – mutta hänen musiikkinsa elää
Pekka hartonen on kuollut, mutta hänen elämäntyönsä ei katoa. Hänen musiikkinsa soi yhä radiossa ja tanssilavoilla. Hänen lauluistaan ja sävellyksistään tulee yhä ihmisille muistoja, tunteita ja hetkiä, jotka yhdistävät sukupolvia.
Hartonen jätti jälkeensä jotain pysyvää: musiikin, joka puhuttelee edelleen. Hänen työnsä on osa suomalaista kulttuurihistoriaa, ja hänen lämpönsä ja inhimillisyytensä muistetaan vielä pitkään.