By Hanna 
Suomalainen huomaa puhelimen puuttumisen yleensä viimeistään kotiovella. Samassa laitteessa kulkevat maksukortit, viestit, liput, kartat ja suuri osa päivän tärkeistä palveluista. Puhelimella ei vain soiteta, vaan maksetaan laskuja, todistetaan oma henkilöllisyys, katsotaan televisiota yms. Digitaalinen tunnistautuminen on muuttunut Suomessa vuosien aikana verkkopankkitoiminnosta tavalliseksi osaksi arkea.
Muutos ei ole vain tekninen, sillä tunnistamisesta on tullut pohjoismaisen digitaalisen talouden tärkeää infrastruktuuria. Se on samalla muuttanut arjen käyttäytymistä. Verkkokauppa, pankkipalvelut, vakuutukset, Suomikasino, terveyspalvelut ja viranomaisasiointi tarvitsevat kaikki keinon varmistaa, kuka ruudun toisella puolella toimii. Käyttäjä näkee yleensä vain muutaman painalluksen ja hyväksymispyynnön, vaikka taustalla liikkuu tarkasti säädeltyjä tunnistetietoja.
Hyvä tunnistaminen onkin parhaimmillaan lähes huomaamatonta.
Pankkitunnukset ovat kaikkialla
Pankkitunnuksista tuli Suomessa paljon enemmän kuin avain verkkopankkiin. Niillä kirjaudutaan viranomaispalveluihin, tarkistetaan terveystietoja ja hoidetaan asioita, joiden vuoksi ennen lähdettiin konttoriin. Pankkitunnukset muuttuivat hiljalleen suomalaisen verkkoelämän yleisavaimeksi. Monelle oman pankin logo on edelleen ensimmäinen valinta tunnistautumissivulla.
Tilanne on tuttu lähes kaikille. Käyttäjä valitsee pankkinsa, avaa sovelluksen ja hyväksyy tapahtuman muutamassa sekunnissa. Teknisesti taustalla tapahtuu paljon, mutta käyttäjän ei tarvitse tietää siitä juuri mitään.
Helppous on tehnyt vahvasta tunnistautumisesta Suomessa hyvin arkista. Harva ajattelee suorittavansa erityistä tietoturvatoimenpidettä avatessaan OmaKantaa tai muuta tuttua palvelua. Tunnistautumisesta on tullut samanlainen rutiini kuin näytön lukituksen avaamisesta. Juuri siinä suomalainen digiarjen erityisyys näkyy.
Viihteessäkin suurin osa palvelusita perustuu henkilön tunnistautumiseen, joko ikärajan tai oman tilauksen vuoksi. Pankkitunnukset olivat ennen lähestulkoon ainoa keino online varmistaa oma ikä, nyt sitä huomattavasti helpompi on mobiilivarmenne – jos olet kännykkänatiivi.
Mobiilivarmenne vahvistui
Pankkitunnukset eivät ole enää ainoa tuttu vaihtoehto. Mobiilivarmenne on tuonut suomalaiseen tunnistamiseen kiinnostavan rinnakkaisen polun.
Mobiilivarmenteen kasvu sopii aikaan, jolloin lähes kaikki muukin halutaan hoitaa kännykällä. Suomalainen maksaa puhelimella, näyttää matkalipun näytöltä ja tarkistaa samasta laitteesta päivän uutiset. Tunnistautuminen solahtaa tähän joukkoon melko luonnollisesti. Puhelimesta on tullut digitaalinen avainnippu ilman, että kukaan varsinaisesti päätti niin.
Traficomin tiedoissa mobiilivarmenne on noussut vahvaan asemaan pankkipalvelujen ulkopuolisessa tunnistamisessa. Kehitys kertoo ennen kaikkea siitä, että käyttäjät ovat valmiita vaihtamaan tapaa, jos uusi vaihtoehto tuntuu helpolta. Pankkitunnukset tuskin katoavat mihinkään, mutta niiden rinnalle mahtuu muitakin ratkaisuja.
Pankkitunnukset tulevat varmasti aina olemaan mukana vähintäänkin pankin omassa valikossa.
Naapurit tekevät samaa
Ruotsalaiselle BankID on jo lähes itsestään selvä osa verkkoasiointia. Palvelulla on miljoonia käyttäjiä, ja sitä käytetään pankkien lisäksi yritysten ja viranomaisten palveluissa. Digitaalinen henkilöllisyys ei ole siellä mikään teknologiaharrastajien erikoisuus. Se kuuluu tavalliseen päivään aivan kuten Suomessa pankkitunnukset.
Norjassa kehitys on mennyt vielä hieman pidemmälle. BankID-sovellukseen on tuotu digitaalinen henkilökortti, jolla voidaan tietyissä tilanteissa todistaa henkilöllisyys tai ikä. Puhelimen näyttäminen voi siis hoitaa tehtävän, johon aikaisemmin tarvittiin kortti lompakosta. Raja puhelimen ja oikean lompakon välillä hämärtyy vuosi vuodelta.
Tanskassa vastaavaa roolia hoitaa MitID, jota käytetään verkkopankissa ja julkisissa palveluissa. Islannissa tunnistautumiseen on tuotu uusia vaihtoehtoja, kuten passkey-avaimia. Ratkaisut ovat erilaisia, mutta suunta on sama.
Pohjoismaissa henkilöllisyys siirtyy yhä vahvemmin taskussa kulkevaan laitteeseen.
Lompakko kevenee
Tavallinen lompakko on jo ehtinyt laihtua. Maksukortti löytyy puhelimesta, kanta-asiakaskortit ovat sovelluksissa ja junalippu kulkee näytöllä. Seuraavaksi samaan joukkoon tulee yhä enemmän henkilöllisyyteen liittyviä tietoja. Muovikorttien asema ei katoa hetkessä, mutta niiden yksinoikeus alkaa murentua.
Muutos tapahtuu yksi palvelu kerrallaan. Ensin puhelimeen siirtyi maksaminen, sitten liput ja monet muut kortit. Nyt henkilöllisyyden todistaminen kulkee samaan suuntaan. Lopputulos saattaa näyttää muutaman vuoden päästä paljon suuremmalta muutokselta kuin se tuntuu juuri nyt.
Tästä kaikesta huolimatta on olemassa myös vastaliike: käteisen arvostus on noussut kriisien aikana. Kulta ja muut arvometallit ja arvotavarat ovat nousseet esille tilanteissa, kun mobiili-infra ei toimikaan. Vaikka mobiilipalvelut ovat loistavia, on hyvä muistaa myös varautua toisenlaiseen tilanteeseen.
Huijarit pysyvät mukana
Digitaalisen arjen helppoudella on myös ikävämpi puolensa. Huijarit tietävät, että suomalainen on tottunut tunnistautumispyyntöihin ja pankkisovelluksen avaamiseen. Siksi huijausviesteissä jäljitellään pankkeja, viranomaisia ja muita tuttuja palveluita. Toisaalta mediassa on myös kerrottu, että uusien turvallisuustoimien jälkeen huijaaminen olisi vaikeampaa – kun se todellisuudessa vain on löytänyt uusia keinoja ja mahdollisuuksia. Kyseessä on jatkuva kisa.
Viesti voi näyttää aidolta ja sisältää tutun logon. Vastaanottajaa saatetaan pyytää vahvistamaan maksu, päivittämään tiedot tai kirjautumaan palveluun kiireesti. Tilanne muistuttaa tavallista asiointia juuri sen verran, että erehtyminen on mahdollista. Turvallinen järjestelmä ei siis yksin riitä, jos käyttäjä saadaan vapaaehtoisesti väärälle sivulle.
Siksi muutama sekunti ennen hyväksymistä on tärkeä. Käyttäjän kannattaa tarkistaa, mihin hän on kirjautumassa ja mitä sovellus pyytää vahvistamaan. Kiire on huijarin paras ystävä. Rauhallinen vilkaisu voi puolestaan säästää paljon harmia.
Kukaan ei halua viittä sovellusta
Vaihtoehtojen lisääntyminen voi tuoda mukanaan uuden ongelman. Käyttäjällä voi pian olla pankkisovellus, mobiilivarmenne, digitaalinen lompakko ja joukko muita palveluita samassa puhelimessa. Tekniikan näkökulmasta vaihtoehdot ovat hyvä asia. Tavallinen käyttäjä haluaa silti yleensä vain yhden nopean tavan päästä sisään.
Voittajaksi voi päätyä se, jota ei juuri tarvitse ajatella. Sama tapahtui lähimaksamisessa, joka muuttui nopeasti erikoisuudesta arkiseksi liikkeeksi kassalla. Digitaalinen tunnistautuminen voi kulkea täsmälleen samaa reittiä.
Lähivuosina suomalaisen arjessa voivat näkyä ainakin nämä muutokset:
- puhelimella todistetaan yhä useammin henkilöllisyys tai ikä
- pankkitunnusten rinnalla käytetään enemmän muita vaihtoehtoja
- osa fyysisistä korteista jää kotiin entistä useammin
- EU digitaalinen identiteettilompakko tulee käyttöön
- tunnistautumisesta tulee nopeampaa ja huomaamattomampaa
- huijausyritysten tunnistamisesta tulee entistä tärkeämpi taito.
Muutos ei näytä valtavalta, jos sitä tarkastelee yksi sovellus kerrallaan. Vertailu vanhoihin paperisiin tunnuslukulistoihin kertoo kuitenkin paljon. Suomalaisen henkilöllisyys on siirtynyt pankin konttorilta tietokoneelle ja sieltä puhelimeen. Seuraavaksi koko lompakko saattaa seurata perässä.
Puhelin voittaa taas
Suomalainen ei yleensä ajattele digitaalisen identiteetin tulevaisuutta aamukahvin äärellä. Hän haluaa vain päästä pankkiin, terveyspalveluun tai viranomaisen sivulle nopeasti ja turvallisesti. Tunnistautumisen kehitys pyörii lopulta näiden kahden asian ympärillä. Sen pitää olla helppoa, mutta samalla riittävän turvallista.
Pohjoismaissa sama kilpailu näkyy jo selvästi. Ruotsi luottaa BankID, Norja kokeilee digitaalista henkilökorttia ja Suomi kulkee pankkitunnusten sekä mobiilivarmenteen kautta kohti eurooppalaista lompakkoa. Palvelujen nimet vaihtelevat, mutta käyttäjä haluaa kaikkialla saman asian. Kukaan ei halua käyttää viittä minuuttia siihen, minkä voisi hoitaa viidessä sekunnissa.
Puhelin näyttää jälleen olevan muutoksen suurin voittaja. Se on jo nielaissut kameran, kartan, musiikkisoittimen, liput ja maksukortin. Nyt se ottaa vähitellen hoitaakseen myös osan henkilöllisyystodistuksen tehtävistä. Vanha tarkistus ”avaimet, lompakko, puhelin” voi vielä joskus kuulostaa yllättävän pitkältä listalta.